Käytiin tänään aamulla tokoilemassa Tapiolassa Tian ja Keikon kanssa. Kion kanssa tein alkuun pari vauhtinoutoa eli heitän kapulan ja käsken hakemaan ja käskystä irti ja vaihto leluun. On tosi innostunut tuosta mutta täytynee ottaa toi mun isompi kapula koska sitä ei pysty kantaa väärästä kohdasta, nyt nappas kerran suuhun kapulan pään.

Tehtiin myös narupalkalla seuraamista. Tosi hyvällä vietillä tekee ja kontakti on oiva. Suoraan seuruutin vaan, koska haluun vielä namiohjauksella hioa sen käännöksiä ja perän käyttöä. Aika pitkänkin pätkän seuraa upeasti. Nyt onnistuin siinäkin etten treenannut tuota liikaa, eli kaikki pätkät nappisuorituksia ei kertaakaan tiputa kontaktia ja piti oikeaa paikkaa koko ajan. Pientä nojailua lähdössä noin korkealla vietillä. Namiohjauksella tehty takaosankäyttäharjoituskin meni tosi hienosti. Paikka pysyy hyvin ja käyttää takapuolta jo huomattavasti paremmin.

Luoksarissa pyysin pidemmällä matkalla Tiaa pitämään koska meidän kaikkein treenaamattomin asia on paikalla pysyminen, mikä on hävettävän huonoa tällä hetkellä. Sitä ruvetaan nyt oikein järjestelmällisesti opettelemaan. Luoksarissa erehtyi innoissaan eka paikasta, mutta otin helpomman ja heti osas. Sen jälkeen pidemmältäkin oikein. Edestä sivulle menoa ei olla kauheesti treenitty, käsiavustuksella otin sen kerran. En haluu liikaa sitä yhdistää koko liikkeeseen ettei vaan ala ennakkoimaan. Yksittäin sitä harjoitellaan jotta oppii sen peränkäytön siinäkin.

Kokeiltiin myös seuraamisen juoksua, joka oli hieno vaikkei oo sitä kertaakaan oikein tehty. Lelupalkalla tosi hyvä kontakti, paikassa väljyyttä ihan ymmärrettävästi koska ei sitä vielä osaa, mutta mahtipaikka. Piti todellakin itsensä koossa upeasti oikeassa seurauspaikassa, olin odottanut et innostuis ja edistäis, mut ei. Kio lopetti treenit kaukoihin eli i-m. Jotka oppii varmasti mahtivauhdilla, tekniikka tosi hyvä kun välimatka on lyhyt ja viel ei ihan kauheesti pidennetä ennen kun saa vähän enempi rutiinia.

Kaiken kaikkiaan Kiolle erittäin upeat onnistuneet treenit ja taputtelen vieläkin itteäni selkään siitä et onnistuin todella hyvin sen treenien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Robin kanssa tehtiin seuraamista tai lähinnä liikkeelle lähtöjä ja hetsaamista välissä. Robi oli siihen hetsaamismäärään nähden yllättävän veltto ja kiinnostunut kaikesta muusta, mutta syykin selvisi. Mulle aamulla hoitoon tullut Uni-aussie olikin aloitellut juoksunsa ja huomattiin et tiputteli, joten ei ihme että Robi ois mieluummin mennyt autoon sen seuraks. Mutta tosi tyytyväinen olin et teki silläkin keskittymisellä mitä oli, koska se on niiiin narttujen perään.

Otin myös luoksarin ja heti perään seuraamisen liikkeelle lähdön ilman et vapautin välissä, jotta saatais treenattua tota kisarutiinia kuntoon. Hyvin sujui tuokin olosuhteisiin nähden.

Treenien jälkeen kuskailtiinkin sitten Uni pois jottein pojat ihan stressaannut. Huomenna onkin taas Robin agit ja Kion kanssa otetaan varmaan jotain pikkujuttuja.

Tammikuu meni raivokkaasti lumessa tarpoessa. Ollaan treenailtu tokoja muutamia kertoja sisätiloissa ja Kion kanssa oon nyt aloitellut jääviä enempi ja noutoa opetellaan jo kovaa vauhtia. Robin kanssa on käyty agilityssa vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi oli vauhti hiipunut jonnekkin ja oli vallan perässä vedettävää mallia. Mut ei voi aina olla koiran päivä, kun ei se aina ole ohjaajankaan päivä.

Kion kanssa mennään fyssarille ja aloitellaan uusi Cartrophen-injektio kierros, sitten keväämmällä kuvaan noi olkanivelet ja katellaan miltä näyttää. Nyt on meno ollut useita kuukausia tosi hyvää ei mitään ongelmia. Ja mun silmissä siintää haave agilityn harrastamisesta, mutta katsotaan nyt. Häkissähän Kio ei oo nyt enää päivisin ollu, joten me on päästy nyt takaisin siihen mistä lähdettiinkin ennen sairautta.

Tavoitteita on asetettu tälle vuodelle ihan kiitettävästi ja niitä on alettu hissukseen työstelemään. Kio näillä näkymin starttaa ekan ALO kokeen tuossa keväällä kun ilmat alkavat olla mukavia ulkona kisaamiselle. Robin kanssa tahkotaan kisarutiineja harjoituskokeissa jos sille sen ykkösen ALOsta vihdoin tänä vuonna sais. Agilityn suhteen edetään rauhallisesti, ja kuvaillaan noi Robin polvet kanssa keväämmällä.

Tavoitteita listauksena vuodelle 2010:

KIO

TOKOssa ALO1 ja AVOon tai sitten TK1 ja AVOon

BH:n suorittaminen

Paimenessa käydään toivottavasti useita kertoja

Agilityn treenaus?

Ahkeraa jälkitreeniä ja viestiä ehkä siinä sivussa huvikseen

Näytelmistä haetaan se H

ROBI

TOKOssa vihdoin se ALO1 ja mahdollisesti sitten vihdoin myös TK1

Agilityssä mölleihin kesällä, ehkä myös virallisia kisoja

Jälkitreeniä ahkeraan

Kio 1v!

Niin Kio pieni lapsonen täytti tosiaan vuoden 24.1. Kakkua se tosin sai vasta 26.1. Kaunis poika siitä on kasvanut ja korkeudellisesti on mennyt Robin ohi jo aikoja sitten. Veikkaisin jotain 53cm pintaan. Painoa löytyy semmoset 16kg. Yhä on mahdottoman ihana luonne. Kio on niin loistava kun sen voi pitää irti missä vaan kun ei ole kiinnostunut ihmisistä eikä muista koirista niin että lähtis niitä katteleen. Todellinen mamman lapsi se kyllä on, se on persoonaltaan niin erilainen kuin Robi. Kio ei luo helposti kunnon kontaktia kehenkään muuhun kun muhun. Kio on saanut lempinimen lumiaura kun umpihangessa vaan on niin siistiä kulkea. Kauheasti äijämäisyyttä ei Kiolle ole tullut. Osaa se puolensa pitää mutta ei pahemmin välitä päästä rähinöimään. Mieluummin on alistuva jos toinen on uhkaava.

Hirveetä treenivimmaa meilläpäin nyt pukkaa, mutta tuo mahdoton lumentulo on ollut hiukan esteenä, joten on keskitytty lihaskunnon, niin koirien kuin omistajankin, hiomiseen niin kauan kun lumista nauttia saadaan.

Mä vietin jouluaaton ja joulupäivän aamuvuoroissa töissä, mutta ehdittiin silti koirien kanssa sukuloimaankin. Jouluaattona mun isän kissa kuritti koiria jos ne intoutui liikaa. Kun paikalla on kolme villiä karvalasta nousee into välillä turhankin kovaks. Joten kisu toimi tuomarina ja hyökkäili koiria komentaan jos ne intoutui liikaa riehumaan kovaäänisesti. Käytiin myös Malmin hautausmaalla lenkin ohessa kävelyllä ja ihastelemassa kynttilämerta. Ja koirat käyttäytyi kuten kunnon koirakansalaisten kuuluukin.

Viime sunnuntaina käytiin sitten tokoilemassa Espoossa Barona-areenalla. Mukana menossa oli Tia&Keiko ja Tiia ja Ruuti & Rasmus. Maria kävi Meten ja Mitzin kanssa kattelemassa touhua ja hyviä vinkkejä sekä viisautta jakamassa. Kion kanssa otin namiohjauksella käännöksiä kun perä on pikkuisella vielä ihan hakusessa. Suoralla seuraa hyvinja pitää kontaktia ja paikkaa oikein mallikkaasti. Intoa siltä ei todellakaan puutu. Otettiin myös luoksetuloa eteen ja sen taitaa mallikkaasti, tosin vähän piti muistutella alkuun et mikä juttu oli kyseessä. Tiialla oli mukana tokoeste niin kokeiltiin ekaa kertaa sitäkin. Ihan ekat kerrat kävelin mukana vierellä. Sitten tehtiin namialustalle lähetyksenä. Innokkaasti oli menossa ja yritti vähän varastaa, mut kun oli avustaja ni oli helpost näytettävissä ettei palkkaa tule jos varastaa.

Robin kanssa otettiin seuraamista ja vähän jääviä. Seuraaminen oli tosi hyvää, myös sivuaskeleet sujuu hienosti. Jäävissä mä en ollut taas tarkkaan miettinyt mitä haluan ja palkkasin epäjohdonmukaisesti, toiset seisomiset hyväksyin toisia en. Jotenka täytyy itse miettiä paremmin mitä haluan. Ja Robin kohdalla suoraan helpottaa tehtävää, eikä niin että jätän osan palkkaamatta ja osan palkkaan yrittämisestä. Vaan niin että tulee vain sellaisia suorituksia jotka hyväksyn, vaikkakin helpotetuin avuin. Marialta sain Robin koetilanne harjoitteluun tosi hyvän vinkin. Kokeillaan nyt niin että ensinnäkin aina selkeät samat rituaalit kun tullaan treenaamaan. Ja yritetään nyt sellaista tekniikkaa etten kisamaisessa treenissä vapauttais sitä liikkeen välissä vaan pitäisin vieressä ja esim. silittelisin sen korvaa, niin että sitä huomioidaan koko ajan ja se ei pääse täysin tippumaan vireestä. Kun virittelyyn ei siinä liikkeiden välissä aikaa jää. tää onkin varmaan yks niitä harvoja juttuja mitä ei olla kokeiltukaan.

Tiia otti kuvia koirista ja laittelen niitä sitten tähän tekstin perään.

Eilen käytiin treenaamassa Viikissä Biokeskuksen parkkiksella Reean ja Noppa bc:n kanssa, sekä Iidan ja Ändin ja Dacotan. Kio kokeili ekaa kertaa paikallamakuuta ryhmässä ja malttoi tosi hyvin, seisoin tietysti ihan vieressä ja palkkasin usein, kun ei oo tuota pahemmin tehty. Tai koko paikkamakuuta. Tehtiin myös taas imuuttamalla käännöksiä ja alkaa kyllä pikkuhiljaa käyttämään perää. On tosi innokas pitämään oikeaa paikkaa. Jaksoi myös keskittyä oikein hyvin muhun kun oli vapaana treenatessa vaik muutkin leikki ja oli tosi lähellä.

Robin kanssa kokeiltiin nyt sitä etten vapauta liikkeen välissä. Otettiin käskytettynä pätkä seuraamista ja perään luoksetulo. Robin tykkäämiä liikkeitä. Meni tosi kivasti. Vire oli hyvä, mutta yleensä treeneissähän se onkin. Tehtiin myös ruutua, kosketusalustalla ja meni hyvin vaihtelevasti. Välillä ei tahtonut jaksaa keskittyä kunnolla vaan lumessa oli niin kiinnostavia hajuja. Muutamia tosi hyvä saatiin siltikin.

Huomenna mennäänkin sitten taas tokoileen Baronalle.

Ältsin kivaa on ollu viime päivinä juosta salama meidän ihmisen sängylle ja sekoittaa se oikein perusteellisesti sillä välin kun pahaa aavistamaton ihminen on vessassa. Sen jälkeen se tulee ja ölisee meille siitä kuinka ilkeitä pieniä karvalapsia me ollaan oltu, ja puhuu jostain luvasta jota meillä ei ole. Välillä ollaan tosin niin väsyneitä, että ei jakseta painia kunnolla vaan köllötellään Robin kanssa selällään ja pureskellaan siitä toisen korvia ja kaulanahkaa. 

Ihminen sanoo et mulla on tosi paljon nuijia ilmeitä ja Robi on nappisilmä jonka suurimpia taitoja on katsoa hyvin loukkaantuneesti niillä silmillä. Ollaan Robin kanssa kehitelty hyviä taitoja huomion saamiseksi. Mä tosin oon vienyt koulutuksen astetta pidemmälle kuin Robi. Olen muun muassa oppinut et ihminen ei voi olla huomaamatta mua jos istun sen päälle. Kokeilin muutaman kerran istua sängyn reunalla niin et takajalat on kuitenkin lattialla, tää on hyväks havaittu ihmisen huvituskeino joten harrastan tätä joka päivä. Oon myös huomannu et jos rapsutustahti on liian hidas tai paikka väärä, ni senkun läpsäsee ihmistä tassulla naamaan ni johan tulee eloa, joskus jos osuu oikein hyvin ni se innostuu siitä ihan mahottomasti.

Eilen meitä tuli aamulenkillä vastaan iso valkoinenpaimenkoira. Robi ei tykkää siitä juipista, mut mähän oon kaikkien kaveri ja kun ihmiset jäi jutteleen, Robi ja tää juippi rähis keskenään, ni tungin tutkimaan sitä juippia. Oli ihan pakko päästä sen kans naamatusten vaikka pelotti niin paljon et tuli ekaa kertaa koko elämän aikana pieni hätäpisu. Tosin sen piikkiin meni et rakko oli niin täys kun vasta oltiin tultu ulos. No selvittiin siitäkin hengissä ja mä olin ihmisen mielestä hassu maan matonen jonka oli pakko tunkee murisevan kaverin luo vaik mikä olis. Tuttuhan se oli mut vitsit miten hurja!

Eilen illalla mä huomasin ulosmenohetken koittaessa, et hetkinen ihminen otti pienet sakset käteen. Tais olla roska silmässä kun kun jotenkin erehdyin et ne eli mun ja Robin kynsisakset ja kirmasin pikaisesti hyvin matalana ulko-ovelle. Ne olikin ihmisen omat ja leikkas tällä kertaa vaan omat kyntensä. No myöhemmin illalla kun ihminen vei roskia ulos, päätin tarkastaa menikö se nyt niin ja nappasin ne sakset keittiön pöydältä. Joo ei ollu mun ja Robin sakset, mut varmistukseksi päätin syödä toisen muoviosan pois, jotta ihminen ei erehtyis vaan käyttää niitä meihin.

 -Kio

No nyt oon kyllä ollu tosi laiska päivitteleen. Ollaan kaikki ihan innoissamme kun tuli lunta, ainut vaan ettei nyt ihan näin kylmä tarttis olla. Kio on ollut hienosti oireeton jo parisen kuukautta ja onkin jo päässyt vapaana juoksentelemaan ja toistenkin kanssa leikkimään. Koko ajan oon seuraillut sen liikkumista ja rasituksen jälkeistä vointia. Ja ei oo ollut mitään ongelmia. Oikeastaan Kio liikkuu paljon turvallisemmin kun se on irti. Ottaa paljon rauhallisemmin, ainut tietysti sitten kun on muiden kanssa irti niin intoutuu jonkin verran paimentaan. Kio ei kuitenkaan oo pahin painija, vaan enempi tykkää vaan juoksennella ympäri ja räksättää välillä. Jumppaillaan tietysti myös vielä ahkerasti.

Robin kanssa on käyty nyt kolmena peräkkäisenä viikonloppuna agitreeneissa ja nyt se pysyy vallan hienosti käsissä, ei rallaa eikä riehu. Eli uusi ongelma on se että ohjaajan pitää lopettaa se tässä/täällä/robi-huutelu jotta koira saa rauhassa hakea esteitä. Eli mä vielä vähän jännitän et lähtee rallaan ja pidän liian tiukasti sitä kädessä kiinni. No eiköhän se tasapaino tuosta löydy. Kaikki muut esteet osaa suorittaa taitavasti itsenäisesti, paitsi kepit, joten ohjurit on joulun hankintalistalla. Toki kontakteissa on vielä hiomista. Nyt menee maate kontaktille, mutta koulutan kyllä loppuun asti sille ne nenäkosketuksella.

Joulun suunnitelmissa on rauhallisia metsävaelluksia lumihangessa ja koirien kuvausta. Saa sitten uusia kuvia katsojien ihasteltavaksi. Lumen tulo oli muutenkin kiva juttu, sillä Robia voi nyt taas hienosti pitää irti kun valoa on enemmän ja aina voi napata lumipallon käteen ni kas koira on siinä.

Tokoilua aletaan Kion kanssa nyt ottamaan säännöllisemmin ja tavoitteellisemmin. Ajatuksena ois mennä ulkokokeisiin keväämmällä.

No niin nyt kun oon kipeenä ni on paremmin taas aikaa päivitellä. Ensinnäkin alkuun, kaks viime viikonloppua on mennyt mun reissatessa opiskelijakuntajutuissa, joten Robi on ollut valitettavan pitkään poissa agitreeneistä ja huomennakaan ei päästä kun mä jotain tässä sairastelen nyt. Kotona on kuitenkin Robin kanssa treenattu paljon nenäkosketusta ja alkaa tasamaalla hyvin tajuamaan sen, vielä jonkin verran kertausta ja alan siirteleen sitä eri paikkoihin mm. niin et takajalat patjalla etujalat maassa. Tää on Robin mielestä tosi superkiva leikki kun se nyt on muutenkin luonteeltaan semmonen nenunsa joka paikkaan tunkija ja tökkii mielellään kaikkea nenällä.

Ja jee vihdoinkin on menty jo useampi viikko niin et Kio on täysin täysin puhdas koko ajan. Lenkkejä on päästy pidentään kivasti ja lenkkeily noiden kanssa alkaa olla taas sitä omaa nautinnollista itseään, kun ei Kiolla oo koko ajan tarvetta purkaa itteään pyristelemällä joka suuntaan. Viime viikolla Kiolla oli ripulia kun oli fyssariaika ni peruttiin ja tällä viikolla aikataulut mahottomia ni ens viikolla mennään sitten jos saadaan aika. Kun torstai ja perjantai vietellään koirien kanssa Vierumäellä nauttien ulkoilureiteistä ja jännästä, Opiskelijoidenliikuntaliiton liittokokouksessa päätöksiä tehden.

Lenkeillä kuljetaan välillä sen verran reipasta vauhtia et Kio ravaa rauhallisesti ja on pysynyt siinäkin puhtaana, mikä oli Helin ehdoton edellytys et voin ravauttaa sitä. Ihan lyhyitä pätkiä tietty. Paljon ollaan jumppailtu myös painonsiirtoja, lapojen lihasten aktivointia, alamäessä poikittain kävelyä ja volttien tekoa. Ja jippii alkaa näyttää hyvältä.

Toissa päivänä nähtiin pari bortsua tässä Viikissä ja mietin et onko toi mun pallero tosi kitukasvunen vai mitä, kun ne toiset näytti niin hurjan isoilta ja turkikkailta. Kio on kyllä tietty yhä hyvin lihakseton, mut tästä se lähtee pikkuhiljaa. Toivotaan kovasti et tulis semmonen pieni hanki et päästäis sinne tarpomaan rauhallisesti ja lihaksia kehittään.

Tokoiltu ollaan lähinnä ruokintojen yhteydessä. Mutta pikkuhiljaa voidaan varmaan alkaa lyhyitä treenejä jo tekeen. Robille oon alkanut opettaan seuraamisen täykkäriä niin et käännyn ite vasemmalle ja se pysyy koko ajan paikassaan, jotenkin tuntuis sopivan sille paremmin.

Seuraavalla kerralla kun mennään fyssariin ni täytyy ihan mielenkiinnosta käydä puntarilla kattoon mitä Kio oikeesti painaa. Tosi upean näköinen siitä on kyllä kasvanut, vielä kun ne lihakset sais..

Tänään käytiin töiden jälkeen Tian ja koirien kanssa kevyellä (eli Kion rajoitusten mukaisella) metsälenkillä. Tai kevyt ja kevyt, mun energiaa kului ainakin paljon siihen et yritin saada Kioa kävelemään edes jotenkin siivosti. Kio ei ookkaan siis metsässä ollut ainakaan kolmeen kuukauteen. Mentiin seuran kentän viereisiin metsiin, koska siellä on hyvä suht tasanen pohja koko lenkin ja ihan sopivan pituinen lenkki. Lenkin jälkeen oli tarkoituksena tehdä jälkeä mun koirille ja treenata Keikon kanssa viestiä. Mutta koska syksy on jo pitkällä yllätti meidät pimeys hyvin nopeasti jäi jäljet tekemättä ja otin Robille ja Kiolle vain ilmaisua kotona myöhemmin illalla.

Kion kanssa lenkkeilyhän on oikeestaan aikalailla mun kauhukuvista. Sillä on lähestulkoon koko ajan yritys mennä täysiä eteenpäin, toisinaan haistelee tarkasti mut heti kun mä kävelen ni Kio vetää täysillä eteenpäin. Sen lisäksi sillä on täysin arvaamattomia spurtteja remmin mitalla jos remmi sattuu löysällä olemaan. Tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Yritänkin siis koko ajan kävelyttää sitä kohtuu lyhyellä remmillä, mut enhän mäkään voi joka puskassa juosta sen kanssa. Nyt ei oo kauheesti ollu epäpuhtautta, mutta kuten tähänkin asti se varaa enemmän painoa yhä ei-leikatulle puolelle ja joskus ilmeisesti rasituksesta johtuen keventää hiukan leikattua, kyllä mä sen huomaan kun silmä kovana tota koko ajan oon seurannut.

Treenataan päivittäin tuolla kutsumallani "ilmatyynyaluksella" painonsiirtoja niin että etuosa on siinä tyynyn päällä ja ohjaan namilla vaihtamaan painoa puolelta toiselle. Useinkin yrittää nostaa toisen jalan ottamaan tukea lattiasta joten tässä on vielä paljon kuntoutettavaa. Tänään ei tietenkään tehty koska huomasin heti tuon iltapäivän kävelyn jälkeen että on rasittunut. Kaikkein helpointa Kion ulkoilutus olis jos voisin mennä keskelle niittyä ja laskea sen irti ja seistä vaan itekseni siinä paikallaan. Se on niin paimen ettei sillon ole mitään kiinnostavaa jos kukaan ei oo näkösällä ja mä en liiku. Mut tuotahan me ei vielä voida tehdä.

Tällä viikolla fysioterapiaa ei ollutkaan kun Heli oli varannut väärälle viikolle meille ajan. Heli on luvannut kysellä Keräsen Paulilta ja Mölsän Sarilta, jotka leikkas Kion, mielipidettä tän hetkisestä tilanteesta ja kuntoutuksesta eli jonkin näköistä kontrollia tiedossa. Mutta itse henkilökohtaisesti en ole tällä hetkellä tyytyväinen kuntoutuksen etenemiseen. Mun mielestä on vielä ihan liikaa ongelmakohtia ja yhä suuria riskejä kun nyt nuo näkyvät oireet on vielä tuommoisia. Jos tätä menoa jatkuu niin en kolmen viikon päästä uskalla kyllä millään päästää Kioa irti, koska ei olla normaalin liikunnan tasolla millään. Kolmen viikon päästähän on se 3kk leikkauksesta täynnä. Tuntuu vähän että vaikka kuinka pikkuhiljaa lisää liikuntaa niin heti tulee huonompia päiviä kunnon puolesta. Eli jatketaan yhä todella rauhallisesti.

Tokojuttuja ei juurikaan tehdä koska kun ei energiaan pääse lenkeilläkään yhtään purkamaan on kierrokset aivan kamalat kun yrittää jotain treeniä tehdä. Kio nimittäin tasan tietää mikä juttu on tokoa ja silloin kierrokset on kovat. Temppujen tekeminen ei nosta kierroksia ollenkaan silleen ja niitä voidaankin aivojumppana tehdä. Myös jäljen esineen ilmaisua voidaan tän päivän osoittamana tehdä. Mitään missä saa ottaa yhtään nopeampaa askelta tai etääntyä musta ei voida ottaa koska tekee heti tosi agressiivisia ja nopeita käännöksiä. Myöskään lenkkeily koiratuttujen seurassa ei ole ollenkaan hyvä idea, sillä lauman suurentuessa Kio vetää vaan kahta kauheammin, eli sille saa tunkea nakkia naamariin koko ajan että kävelis rauhallisesti. Eli tälläistä on tää meidän meno nyt sitten tällä hetkellä.

Kion kanssa on kahdesti tässä välissä käyty fyssarilla. Toissa viikolla ei oikein onnistunut mikään kun oltiin aamulla oltu eläinlääkärillä näyttämässä Kion kuonoa kun siitä on karvat yhä poissa ja iho paksuuntunut. Siitä sitten otettiin näyte veitsellä rapsuttamalla, mistä Kio ei todellakaan ollut mielissään, rimpuili niin paljon kun ehti ja eläinlääkäri sohas veitsellä omaankin sormeensa. Syytä tuohon ihomuutokseen ei kyllä löytynyt näytteestä ja saatiin vaan kortisonivoidetta. Arvatkaapa kauanko kestää voide kuonossa ennen kuin kieli käy? Ei tosiaan kauaa..

No niimpä fyssari käynnillä Kio oli tosi ennakoiva ja hoitokielteinen. Oli myös aika töpöttelevää kävelyä vesijuoksumatolla joten ei pidetty sitä kauaa kun ei yhtään rentoutunut. Tän käynnin jälkeen maanantina oltiin kävelyllä niin Kio alkoi oikein näkyvästi keventämään leikattua jalkaa. Seurailin tilannetta mut eipä tuota ilmennyt enää uudestaan. Viime viikolla sujuikin sitten taas tosi kivasti fyssari. Oli vesijuoksumatto ja hieronta sekä saatiin kotiin semmoinen ilmatyyny millä nyt tehtään päivittäin painonsiirtoharjoituksia kotona ja kivaa on kun saatiin jotain uutta ohjelmaan. Tällä viikolla mennään sitten taas torstaina fyssariin.

Robin kanssa oltiin toissa viikolla agilityssa. Robista on kuoriutunutkin ryhmän pahin rallaaja. Ei yhtään hyvä juttu. Pysyy käsissä sen kolme-viis estettä ja sen jälkeen tulee joku jakomielitauti ja lähtee rallaan ympäri kenttää. Ei yksinkertaisesti sillä riitä keskittyminen yhtään pidemmälle, plus kun kyse on vauhtilajista. No täytyy hallintaa tehdä sen kanssa tuolla agikentällä paljon ni eiköhän se siitä. Ja riittävän lyhyitä pätkiä.

Kahtena sunnuntaina ollaan nyt käyty Robin kanssa agilityn hallitreeneissä. Ekalla kerralla oli tosi kiva rata ja oltiin ekana. Ekana meno ei ehkä ollu paras idea mutta kun koira oli just lämmitelty hyvin ni aattelin et sopii meille. Väärässä olin. Ensinnäkin uus halli, erilaiset esteet ja uus treeniryhmä. Robiahan kiinnosti tosi paljon kaikki muu paitsi mun ohjaus. Kävi aina vähän väliä tutkimassa reunoilla ja esteitä kun keskustelin kouluttajan kanssa, vaikka olin pyytänyt sen maahan ja olin kyykyssä vieressä. Radan sain kivasti vietyä läpi, mutta noin pitkät radat ei kyllä viel ihan oo sen tasoa. Hirveesti täytyy tsempata et se jaksaa keskittyä. Pääosin kuuntelee ohjausta ihan hyvin, mut tarttee palkkaa väleissä. Eli täytyy tehdä lyhyemmissä pätkissä. Mut meidän ryhmässä on sen verran väkeä et ei oikein ehdi tehdä pätkissä. Kuitenkin pysyi kivasti käsissä myös toisella puolen hallia missä treenailtiin valssia ja persjättöä itekseen. Kouluttaja kehui mun rataan tutustumista ja ohjausta. Olin ihan tyytyväinen treeneihin.

Toinen kerta olikin sitten ihan kaameeta menoa. Aivan into pinkeenä kiireellä hallille. Ja heti kun otin remmin pois ja olin lähdössä ohjaustekniikkaa sen kans tekee ni karkas toiselle puolen hallia kattomaan treenikaveria. Aargh! Toisti saman vielä kertaalleen. No tokoiltiin sitten pääosin koko aika ennen meidän vuoroa mennä radalle. Otin keppejä jonkun verran, ja ne oli myös radassa ni aloitettiin vasta niitten kohdalta rata ja tehtiin eka vaan keppejä useamman kerran. Kepeissä meil on viel paljon tekemistä kun en oo ehtiny kunnolla kuurina opettaan vielkään loppuun. Nyt otetaan kyllä tehotreeniin. Radalta ei sentään karannu, mut kävi kesken radan haisteleen reunassa jotain. Kouluttaja sanokin et pitäs tehdä hallintaharjoituksia et lenkeillä pitää irti ja ottaa haltuun välillä. Pikku mutta vaan tuossa asiassa on se ettei Robia ole kuukausiin pystynyt pitään irti, kun lähtee joko riistan tai hajujen/koirien perään, että silleen. No eihän me olla pitkään aikaan ryhmässä treenattukkaan joten sekin tietty taas et pitää muistutella ettei siellä leikitä muiden kanssa.

Tokokin on ollu nyt tauolla joten silläkin on varmasti suuri vaikutus tuohon hallinta-asiaan. Jospa me tässä ryhdistäydyttäis nyt.

Kion kanssa oltiin viime viikolla fyssarilla. Viimenen cartrhophen pistettiin ja sen jälkeen oli 14min vesijuoksua joka sujui hienosti. Taas katteltiin vähän lihasjumeja ja liikkumista. Todettiin et on syytä jatkaa fysioterapiaa toistaiseksi, koska yhä selkeästi seistessään asettaa painoa vähemmän leikatulle puolelle, ja välillä keventää nähtävästi liikkuessa leikattua puolta. Mä en oikein tiie mitä tästä nyt ajattelis, olin jotenkin aatellu et ois jo parempaan päin. Leikkauksestahan on jo 7 viikkoa huomenna. Mut jatketaan yhä hissukseen liikunnan lisäämistä. Kysyin Heliltä et kauanko pidän vielä häkissä silloin kun oon kotoa pois, ni suositteli pitämään ihan sinne 3kk leikkauksen jälkeen. Ja ekan kerran irti sitten kun 3kk on mennyt niin totetutetaan sitten niin että normilenkin jälkeen yksin metsään ja tosi tylsää ei mitään kivaa sinne. Sitten kun tämä usean kerran sujuu hyvin ja liikkuu oikein eikä ongelmia, ni sen jälkeen jonkun mummokoiran kanssa joka ei varmasti innostu mistään ja tätä taas jatketaan jonkun aikaa. Huoh! Eli kyllä tuossa toipumisessa vielä monta kuukautta menee.

Tokojutuista Kion kanssa voi treenata lähinnä vaan odottamista eri tilanteissa ja asennoissa sekä paikallamakuuta. Paikalla pysyminen sujuu ihan hyvin, käyn palkkailemassa välillä ja edetään hissukseen asian kanssa. Kaikesta muusta käy heti niin kierroksilla et alkaa hyppimään mua vasten ja näykkii mua vaikka olisin kuinka tylsä ja rauhallinen. Kapulaakaan ei voi ottaa koska vietti nousee sellaiseksi, eikä sitä oikein tahdo saada millään alas.

Tällä viikolla mennään sitten torstaina taas fyssarille.

Mulla on ollut aika paljon omia töitä liittymättä koirahommiin, joten ei oo blogia kerenny kauheesti päivitellä. Tänäkin viikonloppuna lähden perjantaina Tampereelle josta paluu sitten lauantaina iltasella, joten koirat menee hoitoon. Tia ottaa Kion ja Hanna Robin. Ja tänään meille tuli vuorakaudeksi vieraileva tähti australianpaimenkoira Uni. Uni on varmaan suunnilleen Kioa kuukauden nuorempi neitokainen. Ovat ottaneet täällä ihanan rauhallisesti.

Viime sunnuntaina käytiin Robin kanssa möllitokoilemassa. Tuntuu että tuo koejännitys ja paineistuminen menee koko ajan vaan huonompaan kun möllit on todellisessa laskusuhdanteessa myöskin. Tällä erää sain Robiin ihan kohtalaisen kontaktin paikallamakuun alkaessa. Eli ekalla alas ja ylös. Piipiitteli taas jonkun verran, tuomari ei ottanut siitä mutta otti siitä pisteen et jäin viisi metriä kisamatkaa lähemmän eli 9 pistettä. Luoksepäästävyys oli 10 vaikka Robi yritti vähän pussata tuomaria eli meinas takajaloillaan olla. Tuotakin pitäis taas muistuttaa sille että peppu pidetään maassa.

Oltiin tokana suorittamassa yksilöliikkeitä. Ja heti kun lähestyttiin kehän reunaan alko armoton sijaistoimintotulva, ihan mahdotonta nuuskuttelua, ei saanu mitään kontaktia. Ja sama kun oltiin aloittamassa hihnassa seuraaminen, mikä olikin mahdotonta haahuilua, seuraamisesta mitään puhettakaan mun mittapuulla ajateltuna. Tästä kuitenkin 9, ite en olis varmaan antanu ku 6. No taluttimetta seuraaminen ei ollut yhtään mitään ja arvasin et kun käännytään kehän myöten reunaa menemään ni Robi ottaa ja häipyy paikalta, kerkesin jo käskee sitä lähemmäs mut oli jo päättänyt lähteä ja lähtikin juoksee ympäri kisapaikkaa. Lopulta meni vääntää sonnat kentän reunaan. Tosi hieno esitys...No hain koiran ja en edes jaksanu hermostuu ku ei se todellakaan mitään auta. Tuomari anto 6 tästä mikä ois kyllä kuulunu olla 0. Tuomari sanoi et kun on möllit ni jatketaan, ja sehän meille tärkeintä olikin. Jouduin kyllä sanoo tuomarille että odottaa hetken että saan koiraan edes jonkin näköisen kontaktin ja sanoin et otan palkat esiin, josta sitten kokonaispisteistä tulee -30pistettä vähennys.

Jäävissä ei ollu mitään muuta hyvää kun et edes teki mun kans jotain. Eli seuraaminen ihan peestä, ja kaksoinkäskyillä kummassakin otti vaaditun jäävän. Maahanmenosta 8 ja seisomisesta 8. Luoksetulossa Robia häiritsi suunnattomasti kentän viereen ilmestyneet prätkäpojat ja se pärinä, ei uskaltanut ekalla odota käskyllä jäädä paikalleen. Muuten luoksari aika normi suoritus, siitä 7. Hypyn suoritti hyvin, siitä 10. En enää muista missä välissä palkkasin kerran. Kokonaisvaikutus 8, siitä sontimisesta vähennykset.

Että sellanen esitys sitten.  Yhteensä 160p. miinus se 30p. eli 130p. lopullinen saldo. Ajattelin et saa noi tokokisailut nyt jäädä ens kesään asti ainakin, sillon sitten tahkotaan möllejä, ja jos alkaa sujuu ni kattoo virallisia sitten sitä seuraavaan kesään. Tosin en yhtään ihmettelis jos tuon hermorakenne ei tuu ikinä kestään tokokokeita. Plus että mulla alkaa mennä into Robin kanssa koko tokokokeisiin mikä on aika olennaista et munkin pitää tykätä. Kattoo sitten ens vuonna. Hallikaudellekkaan en ilmoittanut. Tuntuu tyhmältä tahkota samaa koko ajan, joten annetaan nyt hetken aikaa olla ja keskitytään muihin harrastuksiin.

Viime lauantaina käytiin Tiltun koirakoulun avajaisissa, sukuloimassa Kion sisarusten kanssa. Pennut on kyllä alkanut kasvaa tosi eri näköisiksi. Kio nyt on ihan onneton luikku kun lihakset on tällä hetkellä ihan olemattomat. Mentiin viel tapaamisen jälkeen Robin kans pyörähtää agikentälle, tehtiin keinun ja puomin kontakteja, ja joitakuita ohjauspyörityksiä. Tyyppi oli ainakin ihan innoissaan, ja pysyy tosi hyvin käsissä taukojen aikana.

Maanantaina oli Kion toinen fysioterapia ja 3/4 cartrophen. Kio sai juosta vesijuoksumatolla 7minuuttia. Ensimmäisen kerran jälkeen oli vähän jäykkä illalla mut ok jo taas aamulla ni ei haluttu vielä liiaks nostaa rasitetta. Ja taas ne korvat meni siihen "ei tää oo kivaa" -asentoon ku alotettiin, mut äkkiä rentoutui ja muisti homman. Vähän reippaammalla tahdilla tehtiin kun Heli sano et Kiolla on tosi pitkä askel ni joutu hitaammalla töpsötteleen.

Sen jälkeen Heli hiero Kion molemmin puolin, pahin tiukkuus ja arkuus on leikatun puolen selkärangan vieressä lavan takana. Nyt jatketaan harjoituksia ja hissukseen liikunnan lisäämistä. Harjoituksina tehdään painon siirtoja eli Kio istuu tai seisoo ja nostan yhen tassun ilmaan ja vaihdellaan tassua. Sekä sitä että ojennetaan ja koukistetaan tassuja. Etuosan nimenomaan. Näytin Kion liikkeitä Helille, seuruuttaessa vasemmalla keventää hyvin nähtävästi leikattua puolta, tuon jumppaamiseen saadaan ohjeita sitten ens kerralla.

Nyt on sitten lenkkeilty 2-3 tarpeiden teko lenkkiä, ja sitten yks vähän pidempi niityn ympärikierto. Mutta siis yhä todella vähän meidän normaaliin mittapuuhun verrattuna.

Robin kanssa tehdäänkin sitten 2-3 kertaa viikossa 45min-puolentoista tunnin pituisia juoksulenkkejä, juoksuvyön ja vetovaljaiden kanssa. Pääosin juoksee hienosti edellä ja pitää joustoremmin tasaisena, toki joskus hajut vie voiton ja joutuu komentaan vähän. Kummatkin kuitenkin nautitaan suunnattomasti näistä juoksulenkeistä. Robin agilityn hallitreenit alkaakin sitten sunnuntaina.