Tammikuu meni raivokkaasti lumessa tarpoessa. Ollaan treenailtu tokoja muutamia kertoja sisätiloissa ja Kion kanssa oon nyt aloitellut jääviä enempi ja noutoa opetellaan jo kovaa vauhtia. Robin kanssa on käyty agilityssa vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi oli vauhti hiipunut jonnekkin ja oli vallan perässä vedettävää mallia. Mut ei voi aina olla koiran päivä, kun ei se aina ole ohjaajankaan päivä.

Kion kanssa mennään fyssarille ja aloitellaan uusi Cartrophen-injektio kierros, sitten keväämmällä kuvaan noi olkanivelet ja katellaan miltä näyttää. Nyt on meno ollut useita kuukausia tosi hyvää ei mitään ongelmia. Ja mun silmissä siintää haave agilityn harrastamisesta, mutta katsotaan nyt. Häkissähän Kio ei oo nyt enää päivisin ollu, joten me on päästy nyt takaisin siihen mistä lähdettiinkin ennen sairautta.

Tavoitteita on asetettu tälle vuodelle ihan kiitettävästi ja niitä on alettu hissukseen työstelemään. Kio näillä näkymin starttaa ekan ALO kokeen tuossa keväällä kun ilmat alkavat olla mukavia ulkona kisaamiselle. Robin kanssa tahkotaan kisarutiineja harjoituskokeissa jos sille sen ykkösen ALOsta vihdoin tänä vuonna sais. Agilityn suhteen edetään rauhallisesti, ja kuvaillaan noi Robin polvet kanssa keväämmällä.

Tavoitteita listauksena vuodelle 2010:

KIO

TOKOssa ALO1 ja AVOon tai sitten TK1 ja AVOon

BH:n suorittaminen

Paimenessa käydään toivottavasti useita kertoja

Agilityn treenaus?

Ahkeraa jälkitreeniä ja viestiä ehkä siinä sivussa huvikseen

Näytelmistä haetaan se H

ROBI

TOKOssa vihdoin se ALO1 ja mahdollisesti sitten vihdoin myös TK1

Agilityssä mölleihin kesällä, ehkä myös virallisia kisoja

Jälkitreeniä ahkeraan

Kio 1v!

Niin Kio pieni lapsonen täytti tosiaan vuoden 24.1. Kakkua se tosin sai vasta 26.1. Kaunis poika siitä on kasvanut ja korkeudellisesti on mennyt Robin ohi jo aikoja sitten. Veikkaisin jotain 53cm pintaan. Painoa löytyy semmoset 16kg. Yhä on mahdottoman ihana luonne. Kio on niin loistava kun sen voi pitää irti missä vaan kun ei ole kiinnostunut ihmisistä eikä muista koirista niin että lähtis niitä katteleen. Todellinen mamman lapsi se kyllä on, se on persoonaltaan niin erilainen kuin Robi. Kio ei luo helposti kunnon kontaktia kehenkään muuhun kun muhun. Kio on saanut lempinimen lumiaura kun umpihangessa vaan on niin siistiä kulkea. Kauheasti äijämäisyyttä ei Kiolle ole tullut. Osaa se puolensa pitää mutta ei pahemmin välitä päästä rähinöimään. Mieluummin on alistuva jos toinen on uhkaava.

Hirveetä treenivimmaa meilläpäin nyt pukkaa, mutta tuo mahdoton lumentulo on ollut hiukan esteenä, joten on keskitytty lihaskunnon, niin koirien kuin omistajankin, hiomiseen niin kauan kun lumista nauttia saadaan.