Tänään käytiin töiden jälkeen Tian ja koirien kanssa kevyellä (eli Kion rajoitusten mukaisella) metsälenkillä. Tai kevyt ja kevyt, mun energiaa kului ainakin paljon siihen et yritin saada Kioa kävelemään edes jotenkin siivosti. Kio ei ookkaan siis metsässä ollut ainakaan kolmeen kuukauteen. Mentiin seuran kentän viereisiin metsiin, koska siellä on hyvä suht tasanen pohja koko lenkin ja ihan sopivan pituinen lenkki. Lenkin jälkeen oli tarkoituksena tehdä jälkeä mun koirille ja treenata Keikon kanssa viestiä. Mutta koska syksy on jo pitkällä yllätti meidät pimeys hyvin nopeasti jäi jäljet tekemättä ja otin Robille ja Kiolle vain ilmaisua kotona myöhemmin illalla.

Kion kanssa lenkkeilyhän on oikeestaan aikalailla mun kauhukuvista. Sillä on lähestulkoon koko ajan yritys mennä täysiä eteenpäin, toisinaan haistelee tarkasti mut heti kun mä kävelen ni Kio vetää täysillä eteenpäin. Sen lisäksi sillä on täysin arvaamattomia spurtteja remmin mitalla jos remmi sattuu löysällä olemaan. Tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Yritänkin siis koko ajan kävelyttää sitä kohtuu lyhyellä remmillä, mut enhän mäkään voi joka puskassa juosta sen kanssa. Nyt ei oo kauheesti ollu epäpuhtautta, mutta kuten tähänkin asti se varaa enemmän painoa yhä ei-leikatulle puolelle ja joskus ilmeisesti rasituksesta johtuen keventää hiukan leikattua, kyllä mä sen huomaan kun silmä kovana tota koko ajan oon seurannut.

Treenataan päivittäin tuolla kutsumallani "ilmatyynyaluksella" painonsiirtoja niin että etuosa on siinä tyynyn päällä ja ohjaan namilla vaihtamaan painoa puolelta toiselle. Useinkin yrittää nostaa toisen jalan ottamaan tukea lattiasta joten tässä on vielä paljon kuntoutettavaa. Tänään ei tietenkään tehty koska huomasin heti tuon iltapäivän kävelyn jälkeen että on rasittunut. Kaikkein helpointa Kion ulkoilutus olis jos voisin mennä keskelle niittyä ja laskea sen irti ja seistä vaan itekseni siinä paikallaan. Se on niin paimen ettei sillon ole mitään kiinnostavaa jos kukaan ei oo näkösällä ja mä en liiku. Mut tuotahan me ei vielä voida tehdä.

Tällä viikolla fysioterapiaa ei ollutkaan kun Heli oli varannut väärälle viikolle meille ajan. Heli on luvannut kysellä Keräsen Paulilta ja Mölsän Sarilta, jotka leikkas Kion, mielipidettä tän hetkisestä tilanteesta ja kuntoutuksesta eli jonkin näköistä kontrollia tiedossa. Mutta itse henkilökohtaisesti en ole tällä hetkellä tyytyväinen kuntoutuksen etenemiseen. Mun mielestä on vielä ihan liikaa ongelmakohtia ja yhä suuria riskejä kun nyt nuo näkyvät oireet on vielä tuommoisia. Jos tätä menoa jatkuu niin en kolmen viikon päästä uskalla kyllä millään päästää Kioa irti, koska ei olla normaalin liikunnan tasolla millään. Kolmen viikon päästähän on se 3kk leikkauksesta täynnä. Tuntuu vähän että vaikka kuinka pikkuhiljaa lisää liikuntaa niin heti tulee huonompia päiviä kunnon puolesta. Eli jatketaan yhä todella rauhallisesti.

Tokojuttuja ei juurikaan tehdä koska kun ei energiaan pääse lenkeilläkään yhtään purkamaan on kierrokset aivan kamalat kun yrittää jotain treeniä tehdä. Kio nimittäin tasan tietää mikä juttu on tokoa ja silloin kierrokset on kovat. Temppujen tekeminen ei nosta kierroksia ollenkaan silleen ja niitä voidaankin aivojumppana tehdä. Myös jäljen esineen ilmaisua voidaan tän päivän osoittamana tehdä. Mitään missä saa ottaa yhtään nopeampaa askelta tai etääntyä musta ei voida ottaa koska tekee heti tosi agressiivisia ja nopeita käännöksiä. Myöskään lenkkeily koiratuttujen seurassa ei ole ollenkaan hyvä idea, sillä lauman suurentuessa Kio vetää vaan kahta kauheammin, eli sille saa tunkea nakkia naamariin koko ajan että kävelis rauhallisesti. Eli tälläistä on tää meidän meno nyt sitten tällä hetkellä.