Ihme mitä yks pieni koira tekee lisää. Siis hassua kaks koiraa ei oo viel mitään mut kun menin kolmen kans ni johan ihmiset teki lenkkipoluilla tilaa. Ja nää kun on niin hirveen isoja ja pelottavia.

Keiko tuli mulle viikonlopuks hoitoon perjantai-iltana ja tänään vein Keikolin sitten takaisin kotiinsa. Hauskaa oli kyllä meillä kaikilla. Tosin täytyy myöntää et lauantaina olin niin väsynyt töiden jälkeen ettei pinna ois riittänyt kävellä niiden kanssa 200m koirapuistolle vaan menin autolla. Kumpanakin aamuna ollaan käyty pitkä metsälenkki jolle lähdettiin jo ennen kuutta, ja saatiin kyllä lenkkeillä tuolla ihan rauhassa. Kaikki koirat kirmas irti lenkin ajan, vitsit kyllä niillä oli kivaa ja tosi sopuisasti meni. Mitä nyt nää kaks nuorempaa välillä kiehahtaa ja sitten ne vähän selvittelee, enempi ääntä kun mitään tekoja oikeastaan. Toisen tahallinen ärsyttäminen ja ylenlyövä äijäily on tosin kiellettyjä molemmilta pennuilta. Joten tietävät pääosin vallan hyvin kuinka tulee olla.

Nyt kun oon tarkemmin tuota Robia seuraillut ja saanut muiltakin huomioita, ni jännä kyllä se on tasapainoittunut mieleltään paljon itsevarmemmaksi ja rennommaksi, siitä mitä oli ennen kuin Kio tuli. Ihanaa, se ei stressaa tilanteissa ollenkaan niin kuin ennen ja viestii eleillään rauhallisesti ettei välttämättä halua olla vieraan uroksen kaveri. Ja mitään rähinöitä se ei oo nyt harrastanut lainkaan. Tappelemaanhan se ei oo ikinä kyllä ollu innostunut, vaa ilmaisee selkeästi ettei halua toista lähelle ja sen jälkeen väistää ja pysyy arvokkaana sivummalla. Kiolle ja Keikolle se osaa hyvin siististi kans pitää puolensa ja rauhallisella murinalla ilmoittaa ettei halua pentuja lähelle kun on väsy. Kio ei kyllä muutenkaan kauheasti tee itseänsä tykö Robille, mutta Keiko toisinaan on niin kova Robi-fani ettei muista et Robi ei ihan koko ajan halua pusuja.

Eilen illalla yritin opettaa Robia hyppäämään mun selän päälle kun oon kyyryssä ja lopputulema tästä oli et se oppi käskystä menee kyljelleen. Vähänks mä oon hyvä! No joo se tarjos sitä ja totesin et no voithan sä tälle käskylle opetella vaik tuon ja naksuttelin sitten siitä. Oli tosi hauskaa opettaa jotain luovempaa välillä ja seurata Robin ideointia. Kion ja Keikon kanssa tein erikseen perusasentoa ja oravaistumista pari kertaa.

Tänään käytiin agilitaamassa Robin kanssa. Kioa en uskaltanut ottaa kun on nyt toisinaan varonut sitä taannoin loukkaamaansa jalkaa ja välillä ontuu sitä. En oikein tiedä dramatisoiko se nyt sitä, mutta selkeästi vaiva tulee rasituksessa esiin. Soittelen huomenna pieneläinklinikalle ja yritän saada Kioa hoitaneen lääkärin kiinni et oisko sillä ideoita mitä toi nyt sit olis. Mut otetaan nyt kohtuu rauhallisesti siihen asti (ainakin yritetään). Tässä välissähän ei oo ollu mitään ontumisia.

Robin kanssa harjoiteltiin keinun ja puomin kontakteja sekä irtoamista hyppy putki hyppy-suoralla. Muutaman takaaleikkauksenkin tein tuossa suoralla ja tosi kivasti meni. Treenauksen jälkeen mentiin jäähdyttelylenkille Lintuvaaran metsiin kera kolmikon ja samoiltiin siellä niin upeissa maastoissa. Välistä luulin kyl et oltiin eksyksissä, mut kyl me sit kuitenkin viel autolle löydettiin. Ja mulla olikin sääret enemmän ja vähemmän nokkosenpistoksilla, mut taas ei voi sanoa muuta kun et hauskaa oli, tosin ajoin meinas mennä noihin mun omiin nenäkoiriin hermot ku olivat koko ajan jäljestämässä jotain ja siis täyttä höyryä eteen...Keiko olikin niin priimus, käveli siististi mun vierellä melkein koko 40min lenkin..liekö pelännyt mun ärähdyksiä...