Ahkerasti on tällä viikolla Kion kanssa puuhailtu. Käytiin viikolla vanhainkodissa pyörähtämässä ja asukkaita sekä henkilökuntaa moikkaamassa. Kovin oli poika elementissään tervehtimässä asukkaita. Eikä erikoisia ääniä ja kulkuvälineitä arastellut ollenkaan. Hienosti kuunteli kuitenkin mua vaikka kaikki on tosi kiinnostavaa. Takasin tultiin ulkoilureittiä bussipysäkille ja muutama tuttu hoitaja siinä kehaisikin että kun on niin tottelevainen pentu. Kio kulki vapaana touhuten omia mut heti vihellyksestä tuli perään. Yleensä Kio ulkoileekin suurimmaksi osaksi vapaana riippuen vähän siitä missä kuljetaan, ja eipä sitä huudella et nyt mennään vaan mä vaan kalpin ja poika laukkaa sit perässä jos on johonkin unohtunut, noin on Kio oppinut ettei mua kannata kauheen kauas silmistään päästää vaan on ite pysyttävä mukana.

Joka kerta ulkoillessa taistellaan lelun kanssa ja sekin sujuu hyvin. Möristään ja öristään ja tuodaan lelua mulle revitettäväksi. Ja jos ei tuoda niin peruuttelen ja tulee lelu suussa perään, ja taas päästään leikkimään. Kotona ollaan hissukselleen opeteltu istumisia maahanmenoja, kontaktia ja perusasentoa. Mutta ei se noista kunnolla vielä mitään tajua kun toistoja on sen verran vähän vasta kertynyt.

Namialustaa oon alkanu Kiolle opettaan. Vien alustan ja namin, sitten Kion kanssa metrin päähän ja sanon mene, naksutan namin ja kutsun takas ja tähän muutamia toistoja. Välillä avustajan kanssa tehty niinkin et nameja tulee lisää siihen alustalle ja taas naksutan ne. Sitten kutsusta pois alustan luota. Todella hyvin on tuon ymmärtänyt ja kovin on tohkeissaan aina suorittamassa tehtävää.

Siskon Keiko-kelpien kanssa on nyt vapaapäivinä nähty useasti ja pennut on leikkiny. Sitten välillä aina tkokeillaan jotain pientä ja pennut on oppinu paremmin odottamaan vuoroaan. Kio joutuu tosin kotonakin tietty odottaan vuoroaan kun Robin kanssa teen. Tällä viikolla on myös matkusteltu autolla ja bussilla ja matkustaminen alkaa sujuu kuin vanhalta tekijältä.