Oltiin viikonloppuna tokokokeessa siellä Lahdessa. Kio siis ALO-luokassa. Käytiin tekemässä semmoinen 80p. koe. Paikallamakuu sujui ihan ok 9 arvoisesti, ei menny ekalla maahan eikä kyllä noussukaan ekalla ylös, mut tuomarilta meni jompi kumpi ohi. Toi ylösnousunongelma tuli viime viikon treeneissä kun huomatin Kiolle normaalia kovempaa kun nous Tian käskyttäessä käsky-sanalla jo sivulle. No se nyt arpoo sitten pari viikkoa et nousisko vai ei. Kio oli tosi hyvän oloinen kun mentiin kehää kohti suorittaan yksilöliikkeitä, mut auta armias heti kun astuttiin sisään kehään ja liikkuri näytti seuruun aloituskohdan ni joo lähti se seuraamaan, mut painui sijaistoiminnoille about asap. Eli sunnuntaikävelynä mentiin hihnaseuraaminen, haisteli maata ja haahus. Hihnatta lähti paremmin mut jumittu johonkin hajuun ja menin keskeyttää sen ja sanoin et joo tää liike loppu nyt, seuraava liike kiitos. Ite nollasin nyt itteni tosi hyvin. Naureskelin ja vitsailin tuomarille. Eli vihdoinkin toimin oikein, en hermostunut ja alkanut jumittaan koiraa vielä enempi. Kymmenen kokeen jälkeen mäkin oon jo oppinut miten tuohon paineistumiseen ja omiin hermoihin reagoigaan. JES! Jäävistä suoritettiin vaan seuruu ja jäävä ja sit heti vapautin. Luoksari oli ihan hassu, himmaili ja jäi kauas, toistin käskyn ni meinas pinkaista tuomaria kohti joka oli kaukana Kion takana. Hyppy olikin jo sitten omaa itseään. Tultiin hurmiossa ulos kehästä kun m olin niin tyytyväinen omaan toimintaan. Luulis nyt et toi Kion koetilanne on ainakin saatu vähän paremmaksi. oma vika ku sillon edellisella kerralla sain sen niin paineiseksi. Nyt suunnitellaan sit seuraavaksi AVO-luokan virallisia kokeita kun noudossa on vihdoinkin alkanut tapahtumaan edistymistä. Eli vihdoinkin Kio jopa pitää kapulaa pureskelematta. seuraavaksi edetän nostamiseen ja pidennän aikaa kun pitää mun edessä palautusasennossa.

18.9 mennään kuitenkin viel möllitokoileen Ojankoon ja koitan nyt saada sille semmosen optimaalisen koesuorituksen. Tonne ilmotin kuitenkin ALOon. Ja huomenna mennään kipin kapin mun töiden jälkeen BAT ry:n katselmukseen Ojankoon.

Tällä viikolla oli ohjelmassa jännää kun käytiin Kion kanssa virallisissa kuvissa Mevetissä. Otettiin silmien peilaus, kyynärät, lonkat ja ekstrakuvat olista vielä. Kyynärät lähti 0/0 ja silmät oli terveet, olat oli jees, toki leikkauksen muutokset näky leikatussa nivelessä mut siisti. Ajattelin koittaa noita olkanivelten kuvia lähetellä vielä Paulille, jotta näkis onko mitään kummoista tapahtunut nyt kun on kaikkea treenattu. En kyl usko et näin lyhyessä ajassa mitään näkyy. No sitten ne lonkat, lähti C/B:nä. Meinasin purskahtaa itkuun, ku jotenkin olin vaan toivonut et ne olis A/A tai edes B/B, vaikkei noissakaan nivelissä mitään ollu. Siistit hienot nivelet, C:n määritte se et lonkkamalja on liian pieni versus mitä tos toisessa. Axelsson sano et ei se oo koskaan sinne mahtunukkaan ja tuo on ollu tommonen aina. Olin vissiin niin masentuneen näköinen et taputti mua vielä selkäänkin. Mut joka tapauksessa hyvät terveystulokset harrastamiseen. Eihän tuota jalostukseen koskaan oo tarkotuskaan käyttää. Joten ihan hyvillä mielin. Ja tiedänhän mä et jos vanhemmiten jotain oireita tulee ni aivan varmasti ensimmäinen on se olkanivel. Katotaan nyt vielä mitä sieltä Kennelliitosta tulee takaisin.

Ollaan tässä viimeisimpinä viikkoina treenailtu juoksemista koirien kanssa. Kio tykkää kovasti juosta vetovaljailla, mut voi Robi kun se ei oo koskaan oikein digannu siitä. No nyt se saa sitten lönkötellä vaan remmissä vieressä ni sujuu mukavammin, kun toi vetohomma ei oo koskaan ollu sille mieleen. Tällä viikolla on paukuteltu puolentoista ja tunnin juoksulenkkejä useampi kipale ja sitten on ihan nautittu syysilmoista parin tunnin kävelylenkeillä. Ja on noi vaan mahtikoiria.