Kion kanssa oltiin tänään ekaa kertaa ohjatuissa jälkitreeneissä. Viime vuonnahan tehtiin jälkeä ehkä n. kymmenkunta kertaa ja aika pentupipellystä se oli, mutta hei on me jotain oikein tehty silloin kun nyt oli oikein hieno.

Oltiin Hyvinkään metsikössä missä pohjana semmoinen sammal-risukkomaasto, miksi lie sitä kutsutaan. Kuiva maa ja tuulikin jonkun verran, sano kouluttaja ettei tarttis ihan niin paljon tuulla. Myötätuulen poljin semmosen vajaa 100 metrin suunnilleen suoran jäljen, joka sai vanheta sen verran et hain koiran autolta ja etsiskeltiin pari minuuttia aloituskohtaa kun minähän en ollut varma, no onneks koiral on nenä.

Kio lähti hyvin liikkeelle, eteni jäljellä huomattavasti rauhallisemmin kuin viime vuonna. Nameja olin kylvänyt aika paljon varmuudeksi kun oli niin pitkä tauko. Välillä oli hiukan isompia namivälejä jolloin selkeästi kiihdytti, muttei rynninyt kuitenkaan. Kouluttajan mukaan etenemisvauhti oli tosi hyvä ja työskentely hyvää muutenkin. Piti nenän maassa koko jäljen ja tarkasti suuntaa ihan vähän vain yhdessä kohtaa. Päädyssä kupille maahan käskyavulla hienosti. Olin kyllä tosi yllättynyt viime vuotisesta vauhdin muutoksesta paljon paremmaksi. Jatketaan saman tyyppisiä harjoituksia ja pidempiäkin pitäis polkea jo, kulmia saadaan kans ruveta tekeen sekä harjoitteleen ilmaisua. Jeij! Nyt voi taas kiittää lahjakkaasta koirasta.