Robilla oli fyssari ekaa kertaa tiistaina eläinsairaala Aistissa. Anu tunnusteli lihaksia ja painon asettumista takaosalle, katsoi liikkeitä ja Robi meni reipasta käyntiä 13minuuttia vesijuoksumatolla. Liikkeissä ei oikein näy mitään poikkeavaa, mutta tasapainoharjoituksissa selkeästi vältti painon laittamista vasemmalle takajalalle. Ja hiukan rimpulampi on tuo vasen takanen. Saatiin kunnon jumppaohjeet kotiin ja onneks meil on Kion jäljiltä tuo tasapainotyyny kotona ni silläkin tehdään. Tavoitellaan siis et käyttäis jalkaa normaalisti, ettei turru kivun aiheuttamaan väärään liikerataan ja tietysti tavoitellaan polvea tukevien ligamenttien ja lihaksiston hyvää kuntoa. Annettuja harjoituksia tehdään päivitääin kotona. Ja hiki tulee.

No sitten tämä Kion tilanne. Olin ihan shokissa kun Keräsen Pauli soitti tänään jutellakseen mun kanssa Kion tilanteesta. Lisäks oli myös laittanut mulle vastauksen sähköpostiin. Tässä sähköpostivastaus:

Tähän ei ole kyllä tai ei vastausta. OD muutoksen alueen päälle leikkauksen jälkeen muodostuva arpirusto ei ole aivan oikean nivelruston veroista. Siksi vaikka leikkaus onnistu hyvin, riski myöhemmille ongelmille on olemassa.
Jos halutaan liikkua matalan riskin alueella, valitaan koiralle vähemmän niveltä äkillisesti rasittava harrastus, esim. TOKO, jälki... Tärkeää on pitää olkaniveltä tukeva lihaksisto hyvässä kunnossa (fysioterapian tarkastukset ja ohjeet auttavat), koska juuri olkanivelessä lihaksiston tuella nivelen stabiloinissa tarkeä merkitys. Agility on vaativa laji terveellekin koiralle, jolla ei ole oletettavasti ongelmia nivelissä. Kio on nyt todettu tutkimuksessa kivuttomaksi, liikkuu hyvin, joten se on terve koira, jolla kuitenkin löytyy röntgenkuvissa muutamia poikkeavuuksia, joka voivat olla riski. Rustottuman/luupiikin löytyminen nivelpinnan reunasta ei ole harvinaista nivelen käymän sairausprosessin ja leikkauksen jälkeen, ja ei välttämättä kerro nivelruston olevan huonossa kunnossa, kun korjaava toimenpide on tehty. Jos ajattelet Kion kanssa agilityharrastusta, hyvä puoli on lihaskunnon ylläpito. Riskeihin kuuluu nivelen rasittuminen/iskut, jonka vuoksi täytyy olla erityisen tarkkana. Suosittelen siihen fysioterapeutin seurantaa ja tarvittaessa eläinlääkärin tarkastuksia. Pahimmassa tapauksessa, jos olkanivel alkaa sitten toistuvasti kipeytyä, se kyllä katkaisee agilityharrastuksen.

Jotenka koko prosessin jäljiltä Kiolla on nyt ns.terveen paperit. Tottakai riski on korkeampi, mutta agilityn suhteen se on aina olemassa myös koirilla jotka eivät ole mitään sairastaneet. Kiolle on jo ennen tätä sovittu Helin kanssa fysioterapia-ajat kuukausittain ja luultavimmin tulevat kestämään koko sen harrastusuran läpi ainakin, jotta ollaan tilanteen tasalla jatkuvasti. Lihaskunnosta tullaan toki pitämään erityisen hyvää huolta, tosin niin mä olen aina Robinkin kanssa toiminut ja se on kyllä mulle tapa. Treeniohjelman suhteen ei tulla olemaan liian tiukkoja ja PK-puolen hyppynoutojen ja An treenaus tullaan pitämään mahdollisimman minimissä. Eniten mua itteäni pelottaa noi PK puolen esteet. Mutta parasta toivoen ja tarkkana ollen jatketaan Kiolle suunniteltua harrastuskoiran uraa.

Kaiken tän jälkeen mitä on käynyt en voisi kauhean paljon tyytyväisempi lopputulokseen olla.