Ältsin kivaa on ollu viime päivinä juosta salama meidän ihmisen sängylle ja sekoittaa se oikein perusteellisesti sillä välin kun pahaa aavistamaton ihminen on vessassa. Sen jälkeen se tulee ja ölisee meille siitä kuinka ilkeitä pieniä karvalapsia me ollaan oltu, ja puhuu jostain luvasta jota meillä ei ole. Välillä ollaan tosin niin väsyneitä, että ei jakseta painia kunnolla vaan köllötellään Robin kanssa selällään ja pureskellaan siitä toisen korvia ja kaulanahkaa. 

Ihminen sanoo et mulla on tosi paljon nuijia ilmeitä ja Robi on nappisilmä jonka suurimpia taitoja on katsoa hyvin loukkaantuneesti niillä silmillä. Ollaan Robin kanssa kehitelty hyviä taitoja huomion saamiseksi. Mä tosin oon vienyt koulutuksen astetta pidemmälle kuin Robi. Olen muun muassa oppinut et ihminen ei voi olla huomaamatta mua jos istun sen päälle. Kokeilin muutaman kerran istua sängyn reunalla niin et takajalat on kuitenkin lattialla, tää on hyväks havaittu ihmisen huvituskeino joten harrastan tätä joka päivä. Oon myös huomannu et jos rapsutustahti on liian hidas tai paikka väärä, ni senkun läpsäsee ihmistä tassulla naamaan ni johan tulee eloa, joskus jos osuu oikein hyvin ni se innostuu siitä ihan mahottomasti.

Eilen meitä tuli aamulenkillä vastaan iso valkoinenpaimenkoira. Robi ei tykkää siitä juipista, mut mähän oon kaikkien kaveri ja kun ihmiset jäi jutteleen, Robi ja tää juippi rähis keskenään, ni tungin tutkimaan sitä juippia. Oli ihan pakko päästä sen kans naamatusten vaikka pelotti niin paljon et tuli ekaa kertaa koko elämän aikana pieni hätäpisu. Tosin sen piikkiin meni et rakko oli niin täys kun vasta oltiin tultu ulos. No selvittiin siitäkin hengissä ja mä olin ihmisen mielestä hassu maan matonen jonka oli pakko tunkee murisevan kaverin luo vaik mikä olis. Tuttuhan se oli mut vitsit miten hurja!

Eilen illalla mä huomasin ulosmenohetken koittaessa, et hetkinen ihminen otti pienet sakset käteen. Tais olla roska silmässä kun kun jotenkin erehdyin et ne eli mun ja Robin kynsisakset ja kirmasin pikaisesti hyvin matalana ulko-ovelle. Ne olikin ihmisen omat ja leikkas tällä kertaa vaan omat kyntensä. No myöhemmin illalla kun ihminen vei roskia ulos, päätin tarkastaa menikö se nyt niin ja nappasin ne sakset keittiön pöydältä. Joo ei ollu mun ja Robin sakset, mut varmistukseksi päätin syödä toisen muoviosan pois, jotta ihminen ei erehtyis vaan käyttää niitä meihin.

 -Kio