Kahtena sunnuntaina ollaan nyt käyty Robin kanssa agilityn hallitreeneissä. Ekalla kerralla oli tosi kiva rata ja oltiin ekana. Ekana meno ei ehkä ollu paras idea mutta kun koira oli just lämmitelty hyvin ni aattelin et sopii meille. Väärässä olin. Ensinnäkin uus halli, erilaiset esteet ja uus treeniryhmä. Robiahan kiinnosti tosi paljon kaikki muu paitsi mun ohjaus. Kävi aina vähän väliä tutkimassa reunoilla ja esteitä kun keskustelin kouluttajan kanssa, vaikka olin pyytänyt sen maahan ja olin kyykyssä vieressä. Radan sain kivasti vietyä läpi, mutta noin pitkät radat ei kyllä viel ihan oo sen tasoa. Hirveesti täytyy tsempata et se jaksaa keskittyä. Pääosin kuuntelee ohjausta ihan hyvin, mut tarttee palkkaa väleissä. Eli täytyy tehdä lyhyemmissä pätkissä. Mut meidän ryhmässä on sen verran väkeä et ei oikein ehdi tehdä pätkissä. Kuitenkin pysyi kivasti käsissä myös toisella puolen hallia missä treenailtiin valssia ja persjättöä itekseen. Kouluttaja kehui mun rataan tutustumista ja ohjausta. Olin ihan tyytyväinen treeneihin.

Toinen kerta olikin sitten ihan kaameeta menoa. Aivan into pinkeenä kiireellä hallille. Ja heti kun otin remmin pois ja olin lähdössä ohjaustekniikkaa sen kans tekee ni karkas toiselle puolen hallia kattomaan treenikaveria. Aargh! Toisti saman vielä kertaalleen. No tokoiltiin sitten pääosin koko aika ennen meidän vuoroa mennä radalle. Otin keppejä jonkun verran, ja ne oli myös radassa ni aloitettiin vasta niitten kohdalta rata ja tehtiin eka vaan keppejä useamman kerran. Kepeissä meil on viel paljon tekemistä kun en oo ehtiny kunnolla kuurina opettaan vielkään loppuun. Nyt otetaan kyllä tehotreeniin. Radalta ei sentään karannu, mut kävi kesken radan haisteleen reunassa jotain. Kouluttaja sanokin et pitäs tehdä hallintaharjoituksia et lenkeillä pitää irti ja ottaa haltuun välillä. Pikku mutta vaan tuossa asiassa on se ettei Robia ole kuukausiin pystynyt pitään irti, kun lähtee joko riistan tai hajujen/koirien perään, että silleen. No eihän me olla pitkään aikaan ryhmässä treenattukkaan joten sekin tietty taas et pitää muistutella ettei siellä leikitä muiden kanssa.

Tokokin on ollu nyt tauolla joten silläkin on varmasti suuri vaikutus tuohon hallinta-asiaan. Jospa me tässä ryhdistäydyttäis nyt.

Kion kanssa oltiin viime viikolla fyssarilla. Viimenen cartrhophen pistettiin ja sen jälkeen oli 14min vesijuoksua joka sujui hienosti. Taas katteltiin vähän lihasjumeja ja liikkumista. Todettiin et on syytä jatkaa fysioterapiaa toistaiseksi, koska yhä selkeästi seistessään asettaa painoa vähemmän leikatulle puolelle, ja välillä keventää nähtävästi liikkuessa leikattua puolta. Mä en oikein tiie mitä tästä nyt ajattelis, olin jotenkin aatellu et ois jo parempaan päin. Leikkauksestahan on jo 7 viikkoa huomenna. Mut jatketaan yhä hissukseen liikunnan lisäämistä. Kysyin Heliltä et kauanko pidän vielä häkissä silloin kun oon kotoa pois, ni suositteli pitämään ihan sinne 3kk leikkauksen jälkeen. Ja ekan kerran irti sitten kun 3kk on mennyt niin totetutetaan sitten niin että normilenkin jälkeen yksin metsään ja tosi tylsää ei mitään kivaa sinne. Sitten kun tämä usean kerran sujuu hyvin ja liikkuu oikein eikä ongelmia, ni sen jälkeen jonkun mummokoiran kanssa joka ei varmasti innostu mistään ja tätä taas jatketaan jonkun aikaa. Huoh! Eli kyllä tuossa toipumisessa vielä monta kuukautta menee.

Tokojutuista Kion kanssa voi treenata lähinnä vaan odottamista eri tilanteissa ja asennoissa sekä paikallamakuuta. Paikalla pysyminen sujuu ihan hyvin, käyn palkkailemassa välillä ja edetään hissukseen asian kanssa. Kaikesta muusta käy heti niin kierroksilla et alkaa hyppimään mua vasten ja näykkii mua vaikka olisin kuinka tylsä ja rauhallinen. Kapulaakaan ei voi ottaa koska vietti nousee sellaiseksi, eikä sitä oikein tahdo saada millään alas.

Tällä viikolla mennään sitten torstaina taas fyssarille.