"Koko ajan pitäis kuulemma ottaa rauhallisesti, sitä mamma mulle hokee. Mä en ymmärrä yhtään et mikä täs on ongelma. Ulkonakin se hermostuu koko ajan ku mä vaan yritän nätisti (ja tosi reippaasti) mennä eteenpäin. Sanoo mulla olevan neliveto koko ajan päällä. Häkissä mulla ei kauheen kivaa oo, tai kyl siel mielellään pötköttelen ja mamman käskystä sinne meen ku sit saa aina herkkuja. Mut kun mamma lähtee Robin kans ulos ni haukun vastalauseita häkistä kovaan ääneen. Ruokaa mä saan vaan ihan vähän, mun mielestä vois antaa paljon enempikin ja kun hirveellä tarmolla saan sen ruuan vielä kongistakin aina kaivaa. Mun nahkaa kutittaa ihan kauheesti kun ne ajeli sen keskiviikkona. Mamma sanoo et leikkaushaava on siisti ja ei yhtään turvonnut. Mun menoa se ei häiritse ollenkaan, mä oon jo itsenäissti alotellu jumppaamistakin ja välillä heittelen jalkoja suuntaan ja toiseen. Mamma kieltää kaikkia moikkaamasta mua koska mun pitäis ottaa rauhallisesti, mut mä paan kauheesti hanttiin ja yritän hypellä ja tunkeutua ihmisten luokse silti. No ehkä toi mamman kireäkausi tässä loppuu ja sekin rauhoittuis jo. Koko ajan se siitä leikkauksesta hokee ja mä kun en käsitä et mikä leikkaus...Ai ja sano se et on varannut mulle tikkien poistoon ajan 7.9. ja sitten fysioterapiaan ja Cartrophen-pistokselle. Mut hyvin mulla menee ja Robi pyys kirjoittaan terkkuja! " -Kio

Pari pokaalikuvaa viel pojista.