Voi nenä! Just kun olin aatellu Robin kanssa panostaa tokotauolla agilityyn ni nyt näyttää vähän huonolta. Oltiin eilen ulkoilemassa just ukonilman aikaan. Molemmat koirat juoksenteli vapaina niityillä, ja Robi spurttaili innoissaan sateesta. Robi ei vissiin huomannut pitkän heinän takia et niitty laskeutuu pikku ojaan ja juoksi täysiä sinne mua kohti. Se liukastu ilmeisesti siinä ja lens nurin ojaan ja kiljas niin pahasti että sydäntä särki. Nousi se ylös mut ei astunut jalalle ja kävi takas makaamaan ojaan korvat luimussa ja raasun näköisenä. Menin kattomaan ja kokeilin jalkaa ja pyysin sit nousemaan sieltä, ni linkkas vasenta takajalkaansa.

Hetken suostui varovasti astuen käveleen mut sit halus SYLIIN! Ääh se oli siis tosi kipeä, kannoin vähän kotiin päin ja sit suostui varovasti mennen käveleen sillä. Kotona meille kakkoskerrokseen nouseminen portaita näytti sattuvan joten nyt on menty hissillä. Kotona varoo sitä välillä ja välillä astuu ihan hyvin. Tänään on menty todella hissukseen lyhyitä remmilenkkejä. Mut jos välillä yhtään innostuu yrittää spurttaan Kion perään ni heti alkaa ontuu. Hiukan epäpuhtaasti kulkee kuitenkin koko ajan.

Täytyy nyt tarkkailla sitä ja soitella huomenna eläinlääkärille et kauanko tuota seurailen. Mut nyt sitten jää kyllä tän viikon agit väliin ja otetaan ihan iisisti. Venytyksiä ei aristele et oisko sitten jotain lihasrevähdystä?

Kio oli muuten ihan ihmeissään hissillä kulkemisesta. Peppu pyöri kuin väkkärä et mikäs juttu tää nyt on.